Värimallit

                              Värimallit


RGB-värimalli
RGB-värimalli on väritila, jossa muodostetaan eri värejä sekoittamalla keskenään punaisen, vihreän ja sinisen väristä valoa. Värimallin nimi tulee niiden päävärien englanninkielisistä nimistä. Tällaista värillisiä valoja yhdistelevää värimallia kutsutaan addiktiiviseksi, mikä on vastakohta subtraktiiviselle, joka puolestaan vähentää värejä valosta. 
RGB-värimallia käytetään värien esittämiseen mm. tietokoneessa ja televisiovastaanottimessa. Niiden näyttölaitteiden pikselit muodostuvat punaisen, vihreän ja sinisen värisistä valonlähteistä. 

Digitaalinen kuvankäsittely, RGB-värimalli
Yleensä kuvatiedostoja käsitellään RGB-väritilassa. 
RGB-värikuvatiedosto muodostuu kolmesta eri värikanavasta. 
Näytöllä kanavat näkyvät punaisina, sinisinä ja vihreinä pisteinä, havaittava väri syntyy näiden pisteiden yhteisvaikutuksesta.
Kun käytetään 24 bitin bittisyvyyttä, eli 8 bittiä per osaväri, jokainen kuvapiste voi esittää 256 erilaista kirkkaustasoa kutakin kolmea osaväriä kohden. Näinollen kaikki väriyhdistelmät voivat muodostaa 16 777 216 erilaista värikirkkausyhdistelmää. 

Digikamerat tallentavat yleensä tiedostonsa sRGB-väriavaruudessa, mutta ammattilaiskameroissa väriavaruudeksi voidaan valita muukin kuin RGB. 

sRGB-väriavaruus vastaa näytön asetuksista löytyvää sRGB-väriavaruutta. sRGB on määritelty -96 monitorien väritoistolle, mutta myös nykyiset CRT- ja nestekidenäytöt sekä digitaalikamerat ja tulostimet noudattavat sitä. Ammattikäytössä sRGB-väriavaruutta pyritään yleensä välttämään, koska se ei kata kaikkia värejä jotka voidaan esittää CMYK-mallilla. 


CMYK
CMYK on yksi kuvatiedostoissa ja painotuotteissa käytettävistä väritiloista. Väriavaruus tarkoittaa niitä värejä, joita käytetään sekä valokuvia että piirustuksia tallennattaessa, tulostettaessa, painettaessa sekä esitettäessä. 

Kun CMYK-väritilassa oleva kuva tallennetaan kuvankäsittelyohjelmaan, jokaiseen kuvatiedoston pikseliin tallentuu neljän värin voimakkuustiedot - syaanin, magentan, keltaisen ja mustan värin voimakkuus. 

CMYK on subraktiivinen väriavaruus: esimerkiksi paperipinnalle painetut CMYKin osavärit estävät osaa valosta heijastumasta silmiin ja silmät havaitsevat valoon jäljelle jääneen värin. 
Mitä enemmän väriä on käytetty, sitä tummempana silmä sen näkee.

CMYK-muodoissa olevia kuvia tallennetaan yleensä vain tulosteissa ja painotuotteissa käyttämistä varten, koska CMYK-väriavaruus ei sovellu esimerkiksi kuvien näyttämiseen tietokoneen näytöllä. 
Tietokoneiden näytöt käyttävät yleensä kolmiväristä RGB-värimallia, josta ylempänä lukeekin.
CMYK on yleisistä väriavaruuksista suppein, eli sillä voidaan muodostaa kaikista vähiten erilaisia värejä. Laajin on puolestaan LAB, jota käytetään laajuutensa vuoksi usein välitilana muunnoksissa eri väriavaruuksien välillä.
CMYK-avaruuden perusvärit on valittu paperille painamiseen soveltuviksi. Tätä käytetäänkin usein painotuotteissa ja niistä puhutaan nimellä neliväripaino.


Kukin neljästä osaväristä painetaan paperille erikseen. Värien voimakkuuksia säädetään muodostamalla väreistä tiheässä olevia rasteripisteitä, ne peittävät vain osan painettavasta paperipinnasta.
Resteroinnin avulla neljällä perusvärillä saadaan aikaan miljoonia eri värisävyjä. Käytännössä ihmissilmä näkee erilaisia sävyjä paperilla joitakin tuhansia. 

Yleensä neliväripainossa valokuvat painetaan resteroituina ja tekstit kompaktilla eli täysin sadan prosentin väripinnalla. Musta voidaan muodostaa käyttämällä sata prosenttia syaania, keltaista ja magentaa. 
Neliväripainon tyypillisin laatuongelma on kohdistusvirhe, jolloin neljä osaväriä eivät painoprosessissa osa täsmälleen samaan kohtaa paperia, ja lopputulos on suttuinen ja epäselvä.