Pinterestlinkki

     
Pinterest



http://fi.pinterest.com/ineskinnunen/

Värimallit

                              Värimallit


RGB-värimalli
RGB-värimalli on väritila, jossa muodostetaan eri värejä sekoittamalla keskenään punaisen, vihreän ja sinisen väristä valoa. Värimallin nimi tulee niiden päävärien englanninkielisistä nimistä. Tällaista värillisiä valoja yhdistelevää värimallia kutsutaan addiktiiviseksi, mikä on vastakohta subtraktiiviselle, joka puolestaan vähentää värejä valosta. 
RGB-värimallia käytetään värien esittämiseen mm. tietokoneessa ja televisiovastaanottimessa. Niiden näyttölaitteiden pikselit muodostuvat punaisen, vihreän ja sinisen värisistä valonlähteistä. 

Digitaalinen kuvankäsittely, RGB-värimalli
Yleensä kuvatiedostoja käsitellään RGB-väritilassa. 
RGB-värikuvatiedosto muodostuu kolmesta eri värikanavasta. 
Näytöllä kanavat näkyvät punaisina, sinisinä ja vihreinä pisteinä, havaittava väri syntyy näiden pisteiden yhteisvaikutuksesta.
Kun käytetään 24 bitin bittisyvyyttä, eli 8 bittiä per osaväri, jokainen kuvapiste voi esittää 256 erilaista kirkkaustasoa kutakin kolmea osaväriä kohden. Näinollen kaikki väriyhdistelmät voivat muodostaa 16 777 216 erilaista värikirkkausyhdistelmää. 

Digikamerat tallentavat yleensä tiedostonsa sRGB-väriavaruudessa, mutta ammattilaiskameroissa väriavaruudeksi voidaan valita muukin kuin RGB. 

sRGB-väriavaruus vastaa näytön asetuksista löytyvää sRGB-väriavaruutta. sRGB on määritelty -96 monitorien väritoistolle, mutta myös nykyiset CRT- ja nestekidenäytöt sekä digitaalikamerat ja tulostimet noudattavat sitä. Ammattikäytössä sRGB-väriavaruutta pyritään yleensä välttämään, koska se ei kata kaikkia värejä jotka voidaan esittää CMYK-mallilla. 


CMYK
CMYK on yksi kuvatiedostoissa ja painotuotteissa käytettävistä väritiloista. Väriavaruus tarkoittaa niitä värejä, joita käytetään sekä valokuvia että piirustuksia tallennattaessa, tulostettaessa, painettaessa sekä esitettäessä. 

Kun CMYK-väritilassa oleva kuva tallennetaan kuvankäsittelyohjelmaan, jokaiseen kuvatiedoston pikseliin tallentuu neljän värin voimakkuustiedot - syaanin, magentan, keltaisen ja mustan värin voimakkuus. 

CMYK on subraktiivinen väriavaruus: esimerkiksi paperipinnalle painetut CMYKin osavärit estävät osaa valosta heijastumasta silmiin ja silmät havaitsevat valoon jäljelle jääneen värin. 
Mitä enemmän väriä on käytetty, sitä tummempana silmä sen näkee.

CMYK-muodoissa olevia kuvia tallennetaan yleensä vain tulosteissa ja painotuotteissa käyttämistä varten, koska CMYK-väriavaruus ei sovellu esimerkiksi kuvien näyttämiseen tietokoneen näytöllä. 
Tietokoneiden näytöt käyttävät yleensä kolmiväristä RGB-värimallia, josta ylempänä lukeekin.
CMYK on yleisistä väriavaruuksista suppein, eli sillä voidaan muodostaa kaikista vähiten erilaisia värejä. Laajin on puolestaan LAB, jota käytetään laajuutensa vuoksi usein välitilana muunnoksissa eri väriavaruuksien välillä.
CMYK-avaruuden perusvärit on valittu paperille painamiseen soveltuviksi. Tätä käytetäänkin usein painotuotteissa ja niistä puhutaan nimellä neliväripaino.


Kukin neljästä osaväristä painetaan paperille erikseen. Värien voimakkuuksia säädetään muodostamalla väreistä tiheässä olevia rasteripisteitä, ne peittävät vain osan painettavasta paperipinnasta.
Resteroinnin avulla neljällä perusvärillä saadaan aikaan miljoonia eri värisävyjä. Käytännössä ihmissilmä näkee erilaisia sävyjä paperilla joitakin tuhansia. 

Yleensä neliväripainossa valokuvat painetaan resteroituina ja tekstit kompaktilla eli täysin sadan prosentin väripinnalla. Musta voidaan muodostaa käyttämällä sata prosenttia syaania, keltaista ja magentaa. 
Neliväripainon tyypillisin laatuongelma on kohdistusvirhe, jolloin neljä osaväriä eivät painoprosessissa osa täsmälleen samaan kohtaa paperia, ja lopputulos on suttuinen ja epäselvä. 

Kuvatulva

                  

                              Kuvatulva 

Teknisen reproduktion eräs historiallinen seuraus on meitä ympäröivän maailman kuvien määrän huomattava kasvu- kuvatulva. Vain sata vuotta sitten kuva oli huomattavasti harvinaisempi osa ihmisten arkea kuin nykyisin. Tänään ihmiset viettävät kuvien parissa merkittävän osan päivittäisestä elämästään. 

Kuvatulvan on arveltu aiheuttavan niiden merkityksen vähentymisen (merkitysinflaatio). Yleistyessään kuvat myös väistämättä tulevat yhä ideologisemmiksi, kun kuvallinen viestintä globalisoituu ja koskettaa erilaisia kulttuureita. Esim. kuva taisteluiden välikappaleina : 2005-2006 Muhammad- pilapiirrosjupakka tai Tallinnassa 2007 kiista Pronssisoturi-patsaan(?)

Kuva on sekä taiteen että viestinnän kieli. Kuva herättää ihmisen uteliaisuutta, jonka takia se voi myös selkiyttää, havainnollistaa ja tehdä asioita kiinnostaviksi. 

Esim. yrityskuva ei tarkoita ainoastaan yrityksen graafista asua, vaa se on nykyisin johdonmukainen osa viestintästraregiaa, johon kuuluvat niin yrityksen toimitilat, tuotteiden jakelu kuin sisäinen viestintäkin. 

Kuva ja sana voivat toimia tehokkaasti yhdessä. Graafinen suunnittelu auttaa katsojaa tulkitsemaan viestejä. Kuvitus eli illustraatio tarkoittaa kuvalajia, jolle on ominaista se, että aiheena oleva kertomus on ensisijainen verrattuna kuvan muotoon tai tyyliin. Kuvitus on harvoin täysin itsenäinen teos, vaan se liittyy läheisesti tekstiin. Kuvitus ja visualisointi havainnollistavat tai elävöittävät yleensä sellaisia asioita, joita on vaikea kuvittaa muilla graafisilla esityksillä tai valokuvilla.

Kartat, graafiset esitykset ja kirjaimet ovat myös osa kuvallista viestintää, kuten taitto, ladonta ja ortografia eli oikeinkirjoitus. Voidaan väittää, että ihminen lukee katsomalla sanakuvia ja käsitys niiden selkeydestä on jokaisen kirjoittajan vahvuus. Tässä mielessä kuvallisen viestinnän osaamisella on varsin suuri kysyntä, sillä tänään kaikki kirjoittajat ovat myös jossain määrin typografeja, latojia ja taittajia. 

Kuvallinen viestintä on joukkoviestintää, mutta sen historia eri tyyli- ja aatesuuntineen on usein varsin lähellä muuta kuva- ja taidehistoriaa. Monet graafisen suunnittelun ammattilaiset pitävätkin kuvataidetta ja taidehistoriaa ammatillisen innovaation lähteenä. 

Tietokoneohjelmien, pelien, internetin ja älypuhelimien myötä erilaiset käyttöliittymägrafiikat ovat yleistyneet. 

Kuvan digitalisoituminen

                 
                  
                   Kuvan digitalisoituminen 


Analoginen ja digitaalinen ovat tietotekniikan käsitteitä, jolla kuvataan informaation välittymistä. Kuva voidaan tallentaa analogisin ja digitaalisin menetelmin ja se voidaan synnyttää, siirtää ja sitä voi muokata näillä järjestelmillä. Kuvan muuttuminen digitaaliseksi tarkoittaa sitä, että analoginen kuva muutetaan tietokoneen ymmärtämään muotoon eli numeraalisiksi arvoiksi.

Digitaaliset kuvat alkoivat yleistyä erilaisten kuvankäsittely- ja kuvanteko-ohjelmien kehityttyä. Digitaalisen kuva-aineiston määrä kasvoi 1980-luvulta alkaen, kun kuvanlukijat eli skannerit sekä digitaaliset valokuvauskamerat sekä myöhemmin digitaaliset videokamerat ilmestyivät kulutustavaramarkkinoille.

Nykyisin kuvia ei ainoastaan muuteta digitaalisiksi vaan ne luodaan suoraan valokuvaamalla, piirtämällä tai mallintamalla digitaalisiksi.

Digitaalinen piirtäminen ja maalaminen on kuvan prosessointia, jossa käsitellään pikseleitä käden kontrolloimana. Syöttölaite voi olla hiiri, joka sopii huonosti piirtämiseen tai stylus, eli piirrin, joka yhdistetään piirrustuslaudan (piirrustuslevy, digitointipöytä) kautta tietokoneeseen.




Industrialismin aikana kehitettiin kuvan reproduktio- eli monistamiskeinoja, jotka mahdollistivat niiden esittämisen yhä tarkemmin ja tehokkaammin. Erilaisten painotekniikoiden ja vuonna 1826 keksityn valokuvauksen käyttöönotto alkoi    yleistyä 1800-luvun lopulta alkaen.
Digitalisoituminen aiheuttaa muutoksia juuri kuvan reproduktion suhteen. Digitaalisten kuvien tekeminen, vertaaminen, siirtäminen, muokkaus, kopiointi ja julkaiseminen on nopeampaa kuin aikaisemmin. Tietokoneistuminen muuttaa kuvan tekemisen välineitä ja prosesseja lähes kaikilla kuvallisen viestinnän ammattialoilla, kun tietokoneesta on tullut yksi kuvan tekemisen apuväline muiden rinnalle.