Bittikarttagrafiikka

                        Bittikarttagrafiikka

Bittikarttagrafiikka on yleinen tapa puhua kuvista jotka ovat digitaalisessa muodossa.
Bittikarttagrafiikan kuvista voidaan puhua myös nimillä pikselikuvat tai rasterikuvat.
Bittigrafiikka on yleisin tapa esittää digitaalisia kuvia tietotekniikassa.
Sitä käytetään usein valokuvien digitaalisessa tallennuksessa, sekä WWW-sivulla esiintyvien kuvien ja kaavoiden esittämisessä.
Ensisijaisesti bittikarttagrafiikkaa muokkaavat erilaiset kuvankäsittelyohjelmat.
Vektorigrafiikkaohjelmia ei usein kutsuta kuvankäsittelyohjelmiksi.
  On kannattavaa tehdä bittikarttagrafiikan kuvat tarpeeksi suuriin pikselikokoihin, sillä niistä voi myöhemmin tehdä pienempiä kopioita esimerkiksi WWW-käyttöä varten.
Bittikarttakuvia käsitellessä (ainakin pakkaamattomana) bittikarttakuvien tiedostokoko on usein suuri.

Yleisimpiä bittikarttatiedostomuotoja ovat:

-Pakkaamattomat: BMP ja TIFF
-Häviöllisesti pakattu, valokuville tarkoitettu JPEG
-Häviöttömästi pakattuja, lähinnä piirroksille sopivia ovat PNG ja sitä vanhempi GIF

Bittikarttakuvien mahdollistaman kuvanlaadun määrää kaksi suuretta:
-pikseliresoluutio, eli kuvan pikselit vaaka- ja pystysuunnassa
-värisyvyys, eli kuinka monta bittiä värin esittämiseen käytetään yhtä pikseliä kohden.

Pikseliresoluutio
(epäselvät ilmaukset: resoluutio, erottelukyky tai koko)
ilmaisevat pikselien määrän korkeus- ja leveyssuunnassa. Tämän yhteyteen liitetään usein myös värisyvyys.
Resoluutio kirjoitetaan muotoon leveys x korkeus x syvyys.

Kuvan todellista resoluutiota ei voida parantaa enää jälkeenpäin. Teknisesti pikseliresoluutiota voidaan kasvattaa erilaisilla algoritmeilla, mutta siitä on harvoin hyötyä, sillä yksityiskohtia ei tule lisää, vaan kuva joko sumenee tai pikselöityy. Suuri pikseliresoluutio mahdollistaa kuvan suurentamisen ja pienentämisen, muttei takaa terävää kuvaa.

Jotta kuva näyttää hyvältä paperilla, on pikseleitä oltava riittävän tiheästi. Silloin silmä ei erota niitä neliöiksi.
Liian suurelle paperille tulostettu bittikarttakuva ei näytä hyvältä.

Pikselitiheys taas määrää kuvan tarkkuuden luonnossa. Sitä mitataan yksiköllä ppi.
Se lasketaan jakamalla pituus pikseleinä pituudella tumina. Tarkoituksesta riippuen yleensä 72-300 ppi riittää suhteellisen terävään bittikarttakuvaan. Kaupallisiin julkaisuihin 150 ppi on minimi ja 300 suositus. Toki näihin asioihin vaikuttaa myös katsomisetäisyys.

Digikameroissa käytetään megapikseleitä, eli bittikarttakuvien kaikkien pikseleiden lukumäärää.
Jos pikselitiheytä pidetään kuvanlaadun mittarina, megapikselit ovat pikseliresoluutioon verrattuna harhaanjohtava tapa ilmaista kuvanlaatua.

Värisyvyys kertoo, kuinka monta bittiä käytetään värin esittämiseen pikseliä kohden.
Nykyään kuvien värisyvyys on lähes aina 24bpp, eli kolme tavua pikseliä kohden. Yksi tavu jokaiselle väriavaruuden komponentille. 24 bitillä voidaan esittää 16,7 miljoonaa väriä, jolloin silmä ei erota vierekkäisiö väriarvoja toisistaan.